| etusivu
urheilu
tv
pääkirjoitus
kulttuuri
asunto
mielipiteeni
lukijoilta
ilmoita ilmaiseksi: osta&myy
tapaamiset
säälinkki
lahjoita ruokaa
hakemisto ja aiemmat
lehdet
kuvat
tietolinkit
info |
Pyöveleiden oikeus
John Pilger kertoo miksi Itä-Timorin
verilöylyä ei lopeteta.
Saako Itä-Timor häipyä
pois silmiemme edessä?
"Pitkän
yön odotimme. Indonesialaisten joukkojen mentyä ylitimme rajan
salaa kuolleitten metsän halki. Kun aurinko nousi näimme ristejä..."
"Niitä oli
kaikkialla, suuria valkoisia ristejä, jotka kuvastuivat taivasta
vasten, ristejä askelmittain vuorenrinnettä nousten, ristejä
teiden varsilla. Tunkeuduimme tiheän pusikon läpi ja siinä
ne olivat edessämme. Osa niistä oli normaaleja: ne kuuluivat
sukupolvelle, joka oli saanut kuolla luonnollisesti eikä etuajassa.
Kaikki tällaiset ristit oli pystytetty ennen vuotta 1975, jolloin
vielä rauha vallitsi. Uusimpien päivämäärät
paljastivat kokonaisten perheiden hävittämisen ja häviämisen
yhden vuoden, yhden kuukauden aikana tai vain yhden päivän
aikana: Lepää rauhassa Mendoca, Crisnmina 7.6.77... Filismina...
7.6.77... Adalino... 7.6.77... Alisa.... 7.6.77... Rosa... 7.6.77...
Anita... 7.6.77...".
"Minulla
oli mukanani käsinpiirrettyjä karttoja, joihin oli merkitty
indonesialaisten joukkojen Santa Cruzin verilöylyn jälkeen haudattujen
ruumiiden leposijoja. Minulla ei ollut käsitystä siitä,
että näin suuri osa maasta oli yhtä suurta hautausmaata
polkuineen, jotka äkkiä päättyivät, peltoineen,
jotka selittämättömästi olivat jääneet viljelemättä,
maineen, jotka selittämättömästi oli asfaltoitu, tai
kokonaisine kylineen, jotka eivät enää olleet ihmisasumuksia
vaan muistonpaikkoja."
"Yksi
näistä kylistä on Krasas. Sitä kutsutan "leskien
kyläksi", koska indonesialiset tappoivat siellä 287 asukasta.
Huolellisella käsialalla on eräs pastori kirjoittanut jokaisen
murhatun, uhrin nimen, iän, kuolinsyyn ja päivämäärän
sekä tapahtumapaikan. Viimeisessä sarakkeessa on sen indonesialaisen
pataljoonan nimi, joka on vastuussa murhasta. Minulla on tämä
dokumentti ja joka kerta kun katson sitä minun on vaikea pistää
se pois käsistäni, koska koen itä-timorilaisen veren valuvan
sen sivuilla. Niinkuin kaikkialla läsnäolevat ristit tämä
dokumentti muistuttaa minua neljänkymmenen perheen Golgatasta."
Näin
aloittaa John Pilger laajan artikkelinsa Itä-Timorista, joka on julkaistu
Aftonbladetissa 10.9.1999. Hän kertoo yksityiskohtaisesti vuoden
1975 jälkeisen historian, jossa USA ja Iso-Britannia ovat tukeneet
ja hyväksyneet Indonesian toimenpiteet murhaamisessa.
Hän
päättää artikkelinsa näin:
"Asian
ydin on siinä, että USA ja Iso-Britannia voisivat yhdessä
pysäyttää indonesialaiset jos vain haluaisivat. Pyhänä
päättyvässä APEC-kokouksessa Uudessa-Seelannissa presidentti
Clinton voisi julistaa, että luvattu USA:n valvoma 27 miljardin punnan
Indonesialle luvattu talousapupaketti, jäädytettäisiin
kunnes indonesialaiset joukot ja niiden miliisit lähtevät Itä-Timorista..."
Pääministeri Blair voisi ilmoittaa kaikkien investointien,
lainojen ja ennenkaikkea Jakartan asetoimitusten välittömästä
jäädyttämisestä. Vaikkakaan Britanniassa valmistettu
konekivääri, jota Indonesian gestapo: Kopassus käyttää,
ei vielä sentähden lakkaisi rätisemästä, niin
psykologiset ja poliittiset seuraukset olisivat valtavat: Indonesian
sotilasarmeija, joka jo nyt on epävarma itsestään ja
asemastaan korrupteituneessa valtiossa Suharton vetäytymisen jälkeen,
aloitettaisiin eristää.
Koska
mitään painostusta Washingtonin Ja Lontoon kummisediltä
ei näytä tulevan, sanovat indonesialaiset YK:lle ja maailmalle,
että painukaa helvettiin.YK:lle sivussa pitäminen voi merkitä
maailmanjärjestön tuhoa. Kenen puoleen sitten itä-timorilaiset
voivat kääntyä? Yleinen mielipide on länsimaailmassa
vahvempi voima muutoksille kuin monii uskoo. Kysymys on hyvin yksinkertainen:
Voimmeko me antaa hävitä silmiemme edessä rohkean itä-timorilaisen
kansan, joka on ärsyttänyt kansanmurhaajan ja uskaltanut äänestää
demokratian ja vapauden puolesta. Sallimmeko sen, jolla on valta pysäyttää
tappaminen, olla passiivinen katselija, jopa meidän nimissämme?
John
Pilger toi esille vuonna 1994 valmistuneessa dokumenttifilmissään
"Kansakunnan kuolema" Itä-Timorin unohdetun miehityksen.
> Koko artikkeli
"Bödlarnas rätt"
(http://www.aftonbladet.se/kultur/9909/10/jp.html)
Englanninkielisen artikkelin ruotsinnoksesta suomentanut Pertti Manninen.
|
kulttuuri
"Itä-Timorin
öljy haisee paremmalta kuin sen asukkaiden veri ja kyyneleet"
"Itä-Timorin
öljy haisee paremmalta kuin sen asukkaiden veri ja kyyneleet"
"Itä-Timorin
öljy haisee paremmalta kuin sen asukkaiden veri ja kyyneleet"
"Itä-Timorin
öljy haisee paremmalta kuin sen asukkaiden veri ja kyyneleet"
"Itä-Timorin
öljy haisee paremmalta kuin sen asukkaiden veri ja kyyneleet"
"Itä-Timorin
öljy haisee paremmalta kuin sen asukkaiden veri ja kyyneleet"
"Itä-Timorin
öljy haisee paremmalta kuin sen asukkaiden veri ja kyyneleet"
"Itä-Timorin
öljy haisee paremmalta kuin sen asukkaiden veri ja kyyneleet"
"Itä-Timorin
öljy haisee paremmalta kuin sen asukkaiden veri ja kyyneleet"
"Itä-Timorin
öljy haisee paremmalta kuin sen asukkaiden veri ja kyyneleet"
"Itä-Timorin
öljy haisee paremmalta kuin sen asukkaiden veri ja kyyneleet"
"Itä-Timorin
öljy haisee paremmalta kuin sen asukkaiden veri ja kyyneleet"
"Itä-Timorin
öljy haisee paremmalta kuin sen asukkaiden veri ja kyyneleet"
"Itä-Timorin
öljy haisee paremmalta kuin sen asukkaiden veri ja kyyneleet"
"Itä-Timorin
öljy haisee paremmalta kuin sen asukkaiden veri ja kyyneleet"
(Lause John Pilgerille läheteystä kirjeestä Itä-Timorista)
|
